Nisula oli myös seuran puheenjohtaja vuosina 1968–1972. Sotien jälkeen 1950- ja 1960-luvuilla menestyivät kansallisesti naisten pika-aitojen Tellervo Toppila, miesten kuulantyönnön Alpo Nisula sekä miesten pika-aitojen Eino Laaksonen. Samana vuonna hän oli juoksemassa 4 × 1 500 metrin viestin maailmanennätystä, ja hän onkin Pyrinnön ainoa virallisen maailmanennätyksen tehnyt urheilija.
Hän juoksi vuonna 1939 Ruotsi-maaottelussa 1 500 metrin Suomen ennätyksen, joka kesti lyömättömänä lähes 10 vuotta. Ennen sotia kuuluisin nimi oli keskimatkojen juoksija, alun perin muhoslainen Niilo Hartikka, vuoden 1936 olympiaedustaja. 1920-luvulla olympiavoittaja Ville Pörhölä edusti Pyrintöä asuessaan Oulun seudulla. Yleisurheilu on ollut Oulun Pyrinnön suurlaji. Pyrinnön Salma Zakole voitti painonnoston Suomen mestaruuden 13-vuotiaana vuonna 2004 ja on lajin kaikkien aikojen nuorin Suomen mestari. Hän edusti Suomea olympiakisoissa Atlantassa 1996 kuulantyönnössä ja Sydneyssä 2000 painonnostossa. Lundahl saavutti Suomen mestaruuksia myös yleisurheilun puolella kuulantyönnössä. 1990-luvulla Karoliina Lundahl oli painonnoston menestyjä saavuttaen kaksi kertaa maailmanmestaruuden vuosina 1994 ja 1998. Juhani Mursu oli 1960-luvulla seuran ykkösnimi usealla Suomen mestaruudellaan ja arvokisamitalillaan. Uranuurtajana voidaan pitää 1940-luvun Tatu Lundia. Pyrinnön painonnostajat ovat saavuttaneet vuosikymmenien saatossa menestystä. Sen jälkeen kansainvälistä menestystä ovat tuoneet muun muassa Matti Laakso ja Aimo Mäenpää. Vuoden 1952 olympialaisissa kreikkalais-roomalaisen painin alle 52 kilon sarjassa saavutti Pyrintöä edustanut Leo Honkala pronssia. Oulun Pyrintöä on painijana ja painivalmentajana edustanut vuodesta 1924 alkaen olympiavoittaja Yrjö Saarela, joka voitti olympiakultaa ennen siirtymistään Pyrinnön riveihin. Pyrinnön koripallotoiminta loppui parinkymmenen vuoden jälkeen vuonna 1969. Pesäpalloa seurassa pelattiin vuosina 1923–1955, mutta viimeksi mainittuna vuonna Pyrinnön ja Oulun Työväen Palloilijoiden pesäpallotoiminta yhdistettiin uuteen seuraan, Oulun Lippoon. Uimajaosto keskittyi enemmän vesipallotoimintaan, sillä Oulun Uimaseuran toiminta teki Pyrinnön toiminnan ratauinnin osalta tarpeettomaksi. Myös pyöräily ja uinti kuuluivat aiemmin seuran ohjelmaan. Nyrkkeily palasi ohjelmaan vuonna 1952 mutta katosi lopullisesti 1970-luvulla. Vuonna 1933 luistelijat siirtyivät Oulun Luistinseuraan, ja samana vuonna loppuivat Pyrinnön riveissä myös nyrkkeily ja taitovoimistelu. Maineikkaista maastohiihtäjistä seuraan liittyi vuonna 1913 Matti Koskenkorva, ja seuran hiihtotoiminta jatkui vuoteen 1933, jolloin hiihtäjät siirtyivät Oulun Hiihtoseuraan. Jalka- ja jääpallo jäivät ohjelmasta pois vuonna 1925 Oulun Palloseuran ottaessa vastuun lajien toiminnasta. Oulun Pyrinnön riveissä on nykyisten lisäksi harjoitettu monia muitakin lajeja. Seuran viralliseksi nimeksi tuli Voimistelu- ja Urheiluseura Oulun Pyrintö ry. maaliskuuta 1922 erotukseksi muiden paikkakuntien Pyrintö-nimisistä seuroista. Tuolloin seuran nimessä ei mainittu Oulua, vaan kaupungin nimi lisättiin vasta 8. Se irtautui kauppa-apulaisten toiminnasta itsenäiseksi seuraksi vuonna 1909. lokakuuta 1904 Oulun Kauppa-apulaisyhdistyksen Urheiluseuraksi, ja sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Heikki Eskonsipo.
0 kommentar(er)
